9.Näkyjä ja unia taivaasta

Artikkelit:
1. Aivan aluksi Anne Lindell tiedottaa: 
2. 7 kolumbialaisen nuoren kokemus taivaasta  v. 1994

,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,

1. Aivan aluksi Anne Lindell tiedottaa:

Rakkaat lukijani, sisareni ja veljeni Kristuksen perheessä, jos teillä on omakohtaisia ja mielestänne yliluonnollisia näkyjä, unia tai ruumiista irtaantumisen yhteydessä koettuja kokemuksia taivaasta ja niin voitte aivan vapaasti lähettää kertomuksen kokemastanne minulle. Jakakaa vapaasti ja estoitta kokemanne kanssamme, sillä ei ole hyvä ihmisen pitää sisällään outoa ja yliluonnolliselta vaikuttavaa ja joskus jopa pelottavaakin kokemusta. On helpottavaa tietää, että joku muukin on kenties kokenut samaa. Jaa myös yhteystietosi kanssamme, sillä monet haluavat puhua esim. puhelimessa jonkun kanssa, joka on kokenut jotain saman kaltaista. Tämä on sitä Jeesuksen omien vertaistukea parhaimmillaan. Eli, ei ihmetellä ja fundeerata yksin vaan yhdessä.
  
Jos kertomukseesi liittyy kuvia (esim. sinusta itsestäsi), niin voit lähettää ne minulle postissa. Skannaan ne ja lähetän sinulle heti takaisin ... siis, jollei sinulla itselläsi ole skanneria. 

Kertomuksesi voit lähettää minulle osoitteeseen: anne_margareta(at)hotmail.com

Tai postissa: Anne Lindell, Norrsidan 388, 68920 Forsby

Soittaakin voit puh. 050 5925131


 ..................................................................................................

2. 7 kolubialaisen nuoren kokemus taivaasta  1994 

       A. TAIVAS, Isän Koti, Kirkkaus 

Tässä suomennettuna alkuperäinen todistus todella ihmeellisestä asiasta, mikä tapahtui 7:lle   kolumbialaiselle nuorelle, jotka  saivat kokea rukousillassa ilmestyksen Taivaasta (A)  ja helvetistä (B) 11. 4. 1994. Tämä todistus on käännetty usealle kielelle ja sen on levinnyt kaikkialle maailman ääriin. Nämä nuoret antoivat vuorotellen oman todistuslausuntonsa videolle siitä, mitä kokivat ja näkivät. 

Mieti, missä aiot viettää ikuisuutesi. Vaikka et itse uskoisikaan tällä hetkellä Taivaaseen, niin se on silti olemassa.

Kansainvälinen palvelutyö “Light for the Nations” esittää "Ilmestyksiä taivaasta ja helvetistä seitsemän kolumbialaisen nuoren kokemana.

Jeesus Kristus kohtasi nämä seitsemän kolumbialaista nuorta yhtenä ryhmänä ja näytti heille taivaan ja helvetin. Tässä on heidän selvityksensä Taivaan ihanuudesta ja kirkkauksista ja helvetin kauheudesta ja kurjuudesta.

Äänitteestä, josta (engl.kielinen) käännös on tehty, on pystytty saamaan talteen vain kuusi todistusta ...7.:s todistus puuttui

Ensimmäinen todistus, Esau:

2 Kor. 12:2:

Olimme huoneessa (minä ja 6 muuta nuorta), kun saimme ensimmäisen kokemuksen. Huone alkoi täyttyä Kristuksen läsnäolon valosta. Valo oli niin voimakas, että se valaisi koko huoneen. Huone oli täynnä Hänen kirkkauttaan, oli ihanaa olla Hänen edessään. Jeesus sanoi meille: “Lapseni, nyt näytän teille Minun Valtakuntani, menemme Minun Kirkkauteeni.” Otimme toisiamme kädestä, ja meidät nostettiin ylös. Katsoin alas ja huomasin, että olimme erkanemassa omista ruumiistamme. Kun jätimme ruumiimme, meidät puettiin valkoisiin kaapuihin ja aloimme mennä ylöspäin hyvin nopeaa vauhtia.

Saavuimme pariovien eteen, siinä oli Taivaan Valtakunnan sisäänkäynti. Olimme hämmästyneitä, mitä meille tapahtui. Onneksi Jeesus, Jumalan Poika, oli siellä kanssamme kahden enkelin kanssa, joilla molemmilla oli neljä siipeä.

Enkelit alkoivat puhua meille, mutta emme ymmärtäneet, mitä he sanoivat. Heidän kielensä oli hyvin erilaista kuin meidän, eikä se edes muistuttanut mitään maanpäällistä kieltä. Nämä enkelit toivottivat meidät tervetulleiksi, ja he avasivat ne valtavat ovet. Näimme ihanan paikan, jossa oli paljon kaikenlaista. Kun menimme sisään, täydellinen rauha täytti sydämemme. Raamattu sanoo, että Jumala antaa meille rauhan, joka ylittää kaiken inhimillisen ymmärryksen. (Fil. 4:7)

Ensimmäinen asia, jonka näin, oli peura, ja kysyin yhdeltä ystävältäni: ”Sandra, katsotko sinä samaa kuin minä?” Hän ei enää itkenyt eikä huutanut, kuten silloin, kun meille näytettiin helvetti. Hän hymyili ja sanoi: ”Kyllä Esau, katselen peuraa!” Silloin tiesin, että kaikki oli totta, olimme todella Taivaan Valtakunnassa. Kaikki kauhut, joita me helvetissä näimme, unohtuivat pian. Nautimme Jumalan kirkkaudesta. Menimme peuran luokse, sen takana kasvoi aivan valtava puu! Se oli paratiisin keskellä.

Raamattu sanoo Ilm. 2:7
”Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille. Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan puutarhassa.”

Tämä puu on Jeesuksen symboli, koska Kristus on Ikuinen Elämä. Puun takana oli kristallivesinen joki. Se oli niin kirkas ja kaunis, ettemme olleet koskaan nähneet sellaista maan päällä. Halusimme vain jäädä sinne. Monesti sanoimme Herralle: ”Herra ole kiltti! Älä vie meitä pois täältä! Haluamme olla täällä ikuisesti! Emme halua takaisin maahan!” Herra vastasi meille: “On välttämätöntä, että menette todistamaan kaikesta, jonka olen valmistanut niille, jotka rakastavat minua. Tulen takaisin hyvin pian ja palkinto on mukanani.”

Kun näimme joen, kiirehdimme sen luo ja menimme jokeen. Muistimme raamatunkohdan, joka sanoo, että se, joka uskoo Herraan, hänen sisimmästään on juokseva elävän veden virrat. (Joh. 7:38) Tuon joen vedessä näytti itsessään olevan elämä, joten uppouduimme siihen. Pystyimme hengittämään normaalisti sekä veden alla että pinnalla. Joki oli hyvin syvä, ja siinä ui monenkirjavia kaloja. Valo joessa ja sen ympärillä oli aivan normaali; Taivaassa valo ei tule mistään erityisestä lähteestä, kaikki vain on kirkkaasti valaistua. Raamattu kertoo meille, että Herra Jeesus on sen kaupungin valo (Ilm. 21:23). Otimme joitakin kaloja vedestä käsiimme; ne eivät kuolleet. Juoksimme Herran luo kysymään miksi. Herra hymyili ja sanoi, että taivaassa ei enää ole kuolemaa, murhetta tai tuskaa. (Ilm. 21:4)

Läksimme joelta ja juoksimme joka paikkaan, jonka vain löysimme. Halusimme koskettaa ja kokea kaiken. Halusimme tuoda kaiken mukanamme kotiin, koska olimme niin ihmeissämme taivaan asioista. Niitä ei vain pysty riittävän hyvin sanoin selittämään. Kun apostoli Paavali vietiin taivaaseen, hän näki asioita, joita olisi ikinä voinut sanoin kuvata, koska ne ovat niin suunnattomia. (2 Kor. 12) On sellaisia asioita, joita me näimme, mutta joita ei pysty oikein mitenkään kuvailemaan.

Tulimme sitten todella suunnattoman suurelle alueelle; todella ihanaan ja kauniiseen paikkaan. Se oli täynnä jalokiviä: kultaa, smaragdeja, rubiineja ja timantteja. Lattia oli tehty puhtaasta kullasta. Sitten menimme paikkaan, jossa oli kolme hyvin suurta kirjaa. Ensimmäinen oli kullasta tehty Raamattu. Psalmeissa meille kerrotaan, että Jumalan Sana on ikuinen, ja että Jumalan Sana pysyy taivaassa ikuisesti. (Ps. 119:89) Katsoimme valtavaa, kultaista Raamattua; sivut, kirjoitukset, kaikki oli tehty puhtaasta kullasta.

Toinen näkemämme kirja oli suurempi kuin Raamattu. Se oli auki ja enkeli istui kirjoittamassa siihen. Yhdessä Herran Jeesuksen kanssa menimme lähemmäs katsomaan, mitä enkeli kirjoitti. Enkeli kirjoitti kaikesta, mitä maan päällä tapahtui. Kaikki, mitä on jo tapahtunut; sisältäen päivämäärän, kellonajan, kaikki on talletettuna sinne. Tämä tehdään, jotta se Herran Sana kävisi toteen, jossa sanotaan, että Kirjat avattiin, ja että maan ihmiset tuomittiin kukin niiden tekojen mukaan, jotka noihin kirjoihin oli kirjoitettu. (Ilm. 20:12). Enkelit kirjoittivat kaikki ne asiat, joita ihmiset tekivät täällä maan päällä, hyvät, pahat, niin kuin ne tapahtuivat.

Jatkoimme paikkaan, jossa kolmas kirja oli. Se oli jopa suurempi kuin edellinen! Kirja oli kiinni, mutta lähestyimme sitä kuitenkin. Me kaikki seitsemän otimme yhdessä kirjan alas jalustaltaan Herran käskystä, ja asetimme sen pilarin päälle.
Taivaan pilarit ja pylväät ovat niin ihania! Niitä ei ole tehty samoin kuin maan päällä olevia. Pylväät olivat kuin  palmikoita, ne oli valmistettu erilaisista jalokivistä. Jotkut oli tehty timanteista, toiset oli tehty puhtaista smaragdeista, toiset puhtaasta kullasta ja toiset taas olivat yhdistelmä monista eri kivistä. Ymmärrän todellakin, että Jumala oikeasti on kaiken omistaja, niin kuin Haggai 2:8, sanoo: "Minun on hopea ja minun on kulta." Ymmärsin, että Jumala on todellakin rikas ja Hänen ovat kaikki maailman rikkaudet. Ymmärsin myös, että maailma kaikessa täyteydessään kuuluu Jumalalle, ja Hän haluaa antaa sen kaikille niille, jotka sitä uskossa pyytävät.
Herra sanoi:  ” Pyydä minulta, niin saat kansat perinnöksesi” (Ps. 2:8)

Tuo kirja, jonka asetimme pylvään päälle, oli niin iso, että kääntääksemme sivua meidän täytyi kävellen viedä jokainen sivu toiselle puolelle kirjaa. Yritimme lukea mitä kirjassa oli, sillä Herra pyysi meitä. Ensin lukeminen oli vaikeaa, koska teksti oli kirjoitettu merkein, joita emme ymmärtäneet. Ne erosivat kaikista maallisista kielistä; se oli jotain todella Taivaallista. Mutta Pyhän Hengen avulla me saimme armon ymmärtää kirjoitusta. Oli aivan kuin side olisi otettu pois silmiltämme, ja pystyimme ymmärtämään kirjoituksen; yhtä selvästi kuin oman kielemme.

Saatoimme nähdä, että meidän kaikkien seitsemän nimet olivat kirjassa. Herra kertoi meille, että se oli Elämän Kirja (Ilm. 3:5). Huomautimme, että nimet, jotka kirjaan oli kirjoitettu, eivät olleet meidän maalliset nimemme; nämä olivat uusia, jotta Jumalan Sana toteutuisi, kun se sanoo, että Hän antaisi meille uuden nimen, jota kukaan muu kuin nimen saaja ei tietäisi. (Ilm. 2:17)

Taivaassa pystyimme ääntämään nimemme, mutta kun Herra toi meidät takaisin maahan, ne nimet otettiin pois muististamme ja sydämestämme. Jumalan Sana on ikuinen, ja sen täytyy tulla toteen. Ystäväni, Raamattu sanoo, (Ilm. 3:11) älä anna kenenkään viedä voitonseppelettäsi, älä anna kenenkään kaapata tai siirtää sitä paikkaa, joka Isällä on sinua varten valmiina. Taivaassa on miljoonia ihania asioita, mutta emme vain pysty ilmaisemaan kaikkea sanoin. Mutta haluan sanoa sinulle jotain: ”Jumala odottaa sinua!” Kuitenkin vain ne pelastuvat, jotka pysyvät lujana loppuun asti! (Mark. 13:13) 

Toinen todistus, Ariel :

Kun aloimme nousta ylös Taivasten Valtakuntaan, tulimme kauniiseen paikkaan, jossa oli kallisarvoisia ovia. Ovien edessä oli kaksi enkeliä. He alkoivat puhua, mutta heidän puheensa oli enkelien kieltä, emmekä voineet ymmärtää sitä. Mutta Pyhä Henki antoi meille ymmärryksen. He toivottivat meidät tervetulleiksi. Herra Jeesus asetti kätensä oville ja ne avautuivat. Jos Jeesus ei olisi ollut kanssamme, emme olisi koskaan pystyneet tulemaan sisään taivaaseen.

Aloimme tajuta kaikkea taivaassa. Näimme valtavan puun, Raamattu kuvaa tätä puuta ”Elämän Puu.” (Ilm. 2:7) Menimme joelle, ja näimme siinä paljon kaloja. Kaikki oli niin ihmeellistä, että ystäväni ja minä päätimme mennä veteen. Aloimme uida siinä. Näimme kalojen liikkuvan ympäriinsä, ja ne koskettelivat meitä. Ne eivät uineet pois niin kuin maan päällä normaalisti käy; Herran läsnäolo rauhoitti kalat. Kalat saattoivat luottaa meihin, koska ne tiesivät, ettemme aikoneet vahingoittaa niitä. Olin niin siunattu ja ihmeissäni, että nappasin yhden kaloista käteeni ja otin ylös vedestä. Se mikä oli ihmeellistä oli, että kala oli hyvin hissukseen vain nauttien Herran läsnäolosta, vaikka oli minun kädessäni. Laitoin kalan takaisin veteen.

Matkan päässä näin valkoisia hevosia, aivan kuten on kirjoitettu Jumalan Sanassa, Ilm.19:11. "Ja minä näin taivaan auenneena. Ja katso: valkoinen hevonen, ja sen selässä istuvan nimi on Uskollinen ja Totinen, ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa." Ne hevoset olivat juuri niitä, joita Herra käyttää, kun Hän tulee hakemaan maan päältä omansa, seurakuntansa. Kävelin hevosten luo ja aloin silitellä niitä. Herra seurasi minua ja antoi minun ratsastaa yhdellä niistä.

Kun aloin ratsastaa, tunsin jotain, mitä en koskaan maan päällä ole tuntenut. Aloin kokea rauhaa, vapautta, rakkautta, pyhyyttä, jota ihminen kokee siinä kauniissa paikassa. Aloin nauttia kaikesta, mitä silmäni näkivät. Halusin vain nauttia kaikesta siinä kauniissa paratiisissa, jonka Herra on meille valmistanut.

Saatoimme nähdä myös hääjuhlien pitopöydän, kaikki oli jo valmiina tarjottavaksi. Pöydällä ei ollut alkua eikä loppua. Näimme meille varatut tuolit. Siellä oli myös valmiina ikuisen elämän kruunut, jotka saisimme kerran ottaa. Näimme herkullisia ruokia, jotka on jo nyt asetettu valmiiksi kaikille niille, jotka on kutsuttu Karitsan häihin. 

Enkelit olivat siellä ja heillä oli valkoista kangasta viittoja varten, joita Herra meille valmistaa. Olin aivan ihmeissäni katsellessani tätä kaikkea. Jumalan Sana sanoo meille, että meidän täytyy ottaa Jumalan Valtakunta vastaan kuin pieni lapsi. (Matt.18:3) Kun olimme taivaassa, olimme kuin pikkulapsia. Aloimme nauttia kaikesta siellä; kukista, asunnoista... Herra salli meidän jopa sisälle asuntoihin.

Sitten Jumala vei meidät paikkaan, jossa oli paljon lapsia. Herra oli heidän keskellään ja Hän alkoi leikkiä heidän kanssaan. Hän varmisti, että vietti tarpeeksi aikaa jokaisen kanssa ja Hän nautti heidän seurastaan. Menimme lähemmäs Herraa ja kysyimme Häneltä: ”Herra, ovatko nämä lapset niitä, jotka tulevat syntymään maan päälle?” Herra vastasi: ”Ei, nämä lapset ovat niitä, jotka abortoitiin maan päällä”. Kun kuulimme sen, tunsin sisälläni jotain sellaista, joka sai minut tärisemään.

Muistin jotain, jonka olin menneisyydessäni tehnyt, kun en vielä tuntenut Herraa. Silloin seurustelin erään naisen kanssa, ja hän tuli raskaaksi. Kun hän sanoi minulle olevansa raskaana, en tiennyt, mitä olisi pitänyt tehdä, joten pyysin häneltä vähän aikaa päättääkseni. Aika kului ja kun menin hänen luokseen oli jo liian myöhäistä, sillä hän oli jo teettänyt abortin. Se jätti merkkinsä elämääni. Vielä senkin jälkeen kun vastaanotin Herran sydämeeni, abortti oli sellaista, jota en voinut antaa itselleni anteeksi. Mutta Jumala teki jotain tuona päivänä, Hän salli minun käydä sisään siihen paikkaan ja sanoi minulle: ”Ariel, näetkö tuon tytön tuolla? Hän on sinun tyttäresi.” Kun Hän kertoi sen minulle ja näin tytön, tunsin haavan, joka sisimmässäni oli ollut niin kauan aikaa, alkavan parantua. Herra salli minun kävellä tytön lähelle, ja hänkin tuli lähemmäs minua. Otin hänet syliini ja näin hänen silmänsä. Yhden sanan kuulin hänen huuliltaan: ”Isi”. Ymmärsin ja tunsin, että Jumala armahti minua ja oli antanut minulle anteeksi, mutta minun täytyi itse oppia antamaan anteeksi itselleni.

Rakas ystävä, kuka tätä lukeekin, haluan kertoa sinulle yhden asian. Jumala on jo antanut sinunkin syntisi anteeksi, nyt sinun täytyy oppia antamaan anteeksi itse itsellesi. Kiitän Jumalaa, että Hän sallii minun jakaa tämän todistuksen kanssasi. Herra Jeesus Kristus, minä annan sinulle kunnian ja kirkkauden! Tämä todistus on Herrasta, Hän salli meidän saada tämän ilmestyksen. Toivon, että jokainen veljemme ja sisaremme, joka tämän lukee saa myös siunauksen tästä todistuksesta ja vie sen siunaamaan monia muita. Jumalan siunausta sinulle.

 

Kolmas todistus :

Ilm.21:4:
”ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.”

Kun saavuimme perille, meille avattiin suuret ovet ja aloin nähdä laaksoon, joka oli täynnä kukkia. Ne olivat kauniita, ja niiden tuoksu oli ihana. Aloimme kävellä ja koimme täydellisen vapauden, jonka kaltaista emme koskaan olleet kokeneet maan päällä. Me tunsimme rauhaa, joka täytti sydämemme ja kun katselimme kukkasia huomasimme, että ne olivat uniikkeja; jokainen terälehti oli erilainen, ainutlaatuinen, ja siinä oli uniikki värinsä. 

Sydämessäni sanoin Herralleni, että halusin saada tuollaisen kukan. Herran ilme oli hyväksyvä, minä menin erään kukan luo ja aloin poimia vetää sitä. Mutta mitään ei tapahtunut, en pystynyt vetämään kukkaa maasta. En kyennyt vetämään edes terälehtiä tai lehtiä irti kukasta. Sitten Herra rikkoi hiljaisuuden ja sanoi, ”Täällä kaikki täytyy tehdä rakkaudessa.” Hän kosketti kukkaa ja se antautui itse Herran käteen. Hän antoi sen sitten meille. Jatkoimme kulkuamme ja kukkien tuoksu oli yhä mukanamme.  

Saavuimme paikkaan, jossa oli hyvin kauniit ovet. Ne eivät olleet yksinkertaiset, vaan erittäin taidollisesti koristellut ja niihin oli upotettu jalokiviä. Ovet aukenivat ja me astuimme sisään huoneeseen, jossa oli monia ihmisiä. Jokainen juoksenteli sinne tänne tehden valmisteluja. Jotkut heistä kantoivat kirkkaan valkeita kangasrullia olkapäillään, toiset kantoivat kultalankarullia, ja jotkut kuljettivat jonkinlaisia lautasia, joissa oli kuin kilpiä. Jokainen yritti toimia nopeasti.

Kysyimme Herralta, miksi siellä oli niin paljon ponnistelua ja kiirettä. Silloin Herra huikkasi nuoren miehen tulemaan lähemmäs. Tällä miehellä oli kangasrulla olkapäillään. Hän tuli ja katsoi Herraa kunnioittavasti. Kun Herra kysyi häneltä, miksi hän kantoi kangasta, hän vain katsoi Herraa ja sanoi: ”Herra, kyllähän sinä tiedät, mitä varten tämä kangas on! Tätä kangasta käytetään vaatteiden valmistukseen lunastettuja varten, vaatteita suurelle Morsiamelle.” Kun kuulimme tämän, tunsimme suurta iloa ja rauhaa. Ilm.19:8 kertoo meille: "Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen: se liina on pyhien vanhurskautus."

Kun tulimme sieltä pois, tunsimme jopa enemmän rauhaa, sillä oli ihanaa nähdä, että Herra teki jotain kaunista meille. Hänellä on paikka ja aikaa sinulle, koska sinä olet tärkeä Hänelle. Kun tulimme sieltä pois, silmämme uppoutuivat jokaiseen yksityiskohtaan taivaassa. Ihan  kuin jokaisessa asiassa olisi itsessään ollut elämä, ja jokainen yksityiskohta siellä antoi kunniaa Jumalalle.

Sitten tulimme paikkaan, jossa oli miljoonia ja miljoonia lapsia, kaiken ikäisiä. Kun he näkivät Herran, he kaikki halusivat halata Häntä, tuntea enemmän Hänen rakkauttaan, sillä Hän oli heidän intohimonsa. Jeesus oli jokaisen siellä olevan lapsen intohimon kohde. Meitä itketti, kun näimme, kuinka Herra hemmotteli jokaista näistä lapsista, kuinka Hän suuteli heitä ja piteli heidän käsiään.

Näimme, kuinka enkelit tulivat Herran lähelle, tuoden Hänelle pellavaan kiedottuja vauvoja. Herra hyväili, kosketti ja antoi heidän otsalleen suukkoja ja sitten enkelit veivät heidät takaisin. Kysyimme Herralta, miksi siellä oli niin paljon lapsia, lähetettäisiinkö ne lapset maan päälle. Herra kuulosti liikuttuneelta ja Hän sanoi: ”Ei, näitä lapsia ei lähetetä maahan! Nämä ovat niitä, jotka abortoitiin maan päällä, joiden vanhemmat eivät halunneet saada heitä. Nämä ovat minun lapsiani, ja minä rakastan heitä.” Nyökkäsin, ja minunkin ääneni vapisi kun tulin kysyneeksi Herralta sellaisen kysymyksen.

Kun en tuntenut Herraa, sitä todellista Elämää, joka Hän on, niin tein monia virheitä ja syntiä kuten kaikki muutkin. Noiden syntien mukana oli abortti, jonka teetin. Oli hetki, jolloin minun täytyi olla kasvotusten Herran kanssa ja kysyä Häneltä, ”Herra, on vauva jonka kauan sitten abortoin, täällä?” Herra vastasi, ”Kyllä.” Aloin kävellä erääseen suuntaan ja näin kauniin pienen pojan. Hänen jalkojensa lähellä seisoi enkeli. Enkeli katsoi Herraan, ja poika oli meihin selin.

Herra sanoi minulle: ”Katso, tässä on sinun poikasi.” Halusin nähdä hänet, joten juoksin hänen luokseen, mutta enkeli pysäytti minut kädellään. Hän näytti, että minun täytyi kuunnella poikaa ensin. Aloin kuulla, mitä pieni poika sanoi. Hän jutteli ja katseli toisten lasten suuntaan. Hän kysyi enkeliltä: ”Ovatko minun isini ja äitini tulossa tänne pian?” Enkeli, minuun katsoen, vastasi hänelle: ”Kyllä, sinun isi ja äiti tulevat aivan kohta.”

En tiedä, miksi minulle annettiin etuoikeus kuulla nämä sanat, mutta sydämessäni tiedän, että nämä sanat olivat paras lahja, jonka Herra voisi minulle antaa. Tämä pikkuinen ei puhunut vihoissaan, tai tuskissaan, ehkä tietäen, että emme antaneet hänen syntyä. Hän vain odotti sillä rakkaudella, jonka Jumala oli asettanut hänen sydämeensä.  

Jatkoimme kulkuamme, mutta minä säilytin tuon pojan kuvan sydämessäni. Tiedän, että joka päivä minun täytyy työskennellä sitä päämäärää kohti, että jonain päivänä saan vielä olla hänen kanssaan. Minulla on siis vielä yksi syy mennä Taivaan Valtakuntaan. Jumalan Sana kertoo meille tässä kohdassa: Jes.65:19, ”Minä iloitsen Jerusalemista ja riemuitsen kansastani; eikä siellä enää kuulla itkun ääntä eikä valituksen ääntä.”

Tulimme paikkaan, jossa oli joitakin pieniä vuoria, ja Herra Jeesus tuli tanssien. Hänen edessään oli ihmisjoukko pukeutuneina valkoisiin viittoihin ja he kohottivat kätensä, joissa oli vihreitä oliivipuun oksia. Kun he heiluttivat oksia ilmassa, he vapauttivat öljyä. Jumalalla on mahtavia asioita varattuna sinulle! Nyt sinun on aika asettaa sydämesi Hänen eteensä. Jumalan siunausta.

Neljäs todistus :

Taivaan Valtakunnassa näimme ihania asioita aivan kuten on kirjoitettu Jumalan Sanassa, 1 Kor. 2:9, ”vaan, niinkuin kirjoitettu on: "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat".”

Kun saavuimme Taivaan Valtakuntaan, oli todella vaikuttavaa ja ihanaa nähdä niin monia asioita; niin monia suuria asioita ja tuntea Herran kirkkaus. Se oli niin erityistä; paikka, jossa oli paljon lapsia. Saatoimme sanoa, että siinä paikassa oli miljoonia lapsia.

Näimme eri-ikäisiä lapsia, taivas oli jaettu eri osiin. Näimme eräänlaisen ”vauvatalon”, jossa huolehdittiin 2-4 vuotiaista. Huomasimme myös, että taivaan valtakunnassa lapset kasvavat, ja siellä oli myös koulu, jossa lapsille opetettiin Jumalan Sanaa. Opettajat olivat enkeleitä ja he opettivat lapsille ylistyslauluja ja kuinka Herraa Jeesusta palvotaan.

Kun Herra saapui, näimme Kuninkaamme suunnattoman ilon. Vaikka emme nähneet Hänen kasvojaan, näimme silti Hänen hymynsä, se täytti koko paikan. Kun Hän saapui, kaikki lapset juoksivat Hänen luokseen! Keskellä noita lapsia näimme Marian, Herran Jeesuksen Kristuksen maanpäällisen äidin. Hän oli kaunis nainen. Emme nähneet Häntä valtaistuimella, eikä kukaan palvonut häntä. Hän oli siellä kuin kuka tahansa nainen taivaassa, kuten kaikki muutkin ihmiset maan päällä, myös hän oli tarvinnut pelastusta. Hänellä oli valkoinen viitta ja kultainen vyö vyötäröllään, ja hänen hiuksensa olivat vyötäröön saakka.

Maan päällä olemme kuulleet kun monet ihmiset palvovat Mariaa Jeesuksen äitinä, mutta haluan sanoa sinulle, että Jumalan Sana sanoo: ”Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.”  (Joh.14:6) Ainoa sisäänkäynti Taivaan Valtakuntaan on Jeesus Nasaretilainen.

Huomasimme myös, ettei siellä ollut aurinkoa tai kuuta. Jumalan Sana sanoo meille Ilm.22:5 ”Eikä yötä ole enää oleva, eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä, ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti.”

Näimme Herran kirkkauden. Meistä on vaikeaa selittää kauhuja, joita näimme helvetissä, mutta on vielä vaikeampaa yrittää kuvata taivaallisia asioita joita näimme, ja Luojamme täydellisyyttä. Kun olimme siellä, halusimme juosta ja nähdä kaiken. Saatoimme maata ruohikolla ja tuntea Jumalan kirkkauden. Se pehmeä vihellys; se pehmeä tuuli, joka hyväili kasvojamme, se oli jotain ihanaa.

Keskellä taivasta näimme valtavan kokoisen ristin, joka oli tehty puhtaasta kullasta. Uskomme, että se ei niinkään ollut palvonnan symboli, vaan sen, että Jeesuksen ristinkuoleman kautta meillä on pääsy Taivaan Valtakuntaan.

Jatkoimme kulkuamme taivaassa. Oli kiehtovaa kävellä Herran Jeesuksen Kristuksen kanssa. Siellä tiesimme varmuudella, kuka on se Jumala, jota me palvelemme... Jeesus Nasaretilainen. Monet meistä maan päällä ajattelemme, että Jumala kyllä on, ja Hän vain odottaa, milloin me teemme synnin, jotta Hän pääsisi rankaisemaan meitä ja lähettämään meidät helvettiin. Mutta se ei ole todellisuutta. Me näimme toisenlaiset kasvot Jeesuksesta, Jeesuksesta, joka on ystävä; Jeesuksesta, joka itkee kun sinä itket. Jeesus on rakkauden, myötätunnon ja armon Jumala; Hän johdattaa meitä käsissään auttaen meitä jatkamaan pelastuksen tiellä.

Herra Jeesus myös salli meidän tavata Raamatun henkilöitä. Tapasimme kuningas Daavidin, joka mainitaan kirjoituksissa. Hän oli hyvännäköinen mies, pitkä ja hänen kasvonsa heijastivat Jumalan kirkkautta. Koko sen ajan, jonka me olimme taivaassa, ainoa asia, mitä kuningas Daavid teki, oli tanssia, tanssia, tanssia ja antaa kunnia ja kirkkaus Jumalalle.

Niille, jotka tätä todistusta lukevat, haluan kertoa, että Jumalan Sanassa sanotaan  Ilm.21:27  ”Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan.” Ja minäkin haluan sanoa teille, että vain rohkeat tarttuvat Taivaan Valtakuntaan.

Jumala siunatkoon sinua.

Viides todistus :

Taivaan Valtakunnassa näimme Uuden Jerusalemin, josta Raamattu meille kertoo Joh. 14:2: "Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa?" Näimme kaupungin ja menimme sinne sisään; se on todellinen ja ihana kaupunki! Jeesus meni sinne valmistamaan meille sijat.

Kaupungissa, sekä näimme, että myös jokaisessa asunnossa tai talossa oli omistajan nimi kirjoitettuna talon etuosaan. Tämä ei vielä ole asuttu kaupunki, mutta se on meille valmiina. Saimme mennä sisään taloihin, ja nähdä, mitä niissä oli. Mutta myöhemmin, kun läksimme kaupungista, unohdimme kaiken mitä olimme nähneet, ne muistot otettiin meiltä pois. Kuitenkin muistamme, että talojen pylväät oli päällystetty arvometalleilla ja monenlaisilla jalokivillä. Niissä oli myös puhdasta kultaa.

Tämän kaupungin kulta on niin kuin Raamattu kuvaileekin; se on melkein läpinäkyvää, ja niin kirkasta. Maan kultaa ei voi verrata siihen loistoon ja kauneuteen, jota taivaan kullassa on.

Tämän jälkeen meidät vietiin paikkaan, jossa oli paljon säiliöitä. Niiden sisällä oli kristallimaisia kyyneleitä. Ne olivat kyyneleitä, joita Jumalan lapset olivat maan päällä vuodattaneet. Ne eivät olleet valituksen kyyneleitä, vaan niitä, joita ihmiset vuodattavat ollessaan Jumalan läsnäolossa; katumuksen kyyneleitä, kiitollisuuden kyyneleitä. Jumala säilyttää näitä kyyneleitä kuin kallisarvoisia aarteita taivaassa, aivan kuten sanotaan tässä: Ps.56:8 "Sinä olet lukenut minun pakolaispäiväni; pane leiliisi minun kyyneleeni, ovathan ne sinun kirjassasi.”

Me tulimme myös paikkaan, jossa oli paljon enkeleitä. Vaikka taivaassa näimme paljon erilaisia enkeleitä, niin tässä paikassa oli vain tietyntyyppisiä. Näimme, että Jeesuksella on erityinen enkeli jokaista ihmistä varten. Hän myös näytti meille, että se enkeli on lähellämme koko sen ajan, jonka olemme maan päällä. Hän esitteli meidät enkeleille, jotka oli nimetty meille. Me saimme nähdä heidän ominaispiirteensä, mutta Jumala sanoi, että emme saa paljastaa niitä asioita muille. Voimme lukea Ps. 91:11 "Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi."

Tulimme paikkaan, jossa oli monia lokeroita, ja niissä paljon erilaisia kukkia. Jotkut kukista olivat avonaisia, kauniita ja loistavia. Mutta toiset olivat vähän niin kuin nuupallaan, ja jotkut olivat jopa kuihtuneet. Kysyimme Jeesukselta, mikä niiden kaikkien kukkien tarkoitus oli. Hän vastasi: ”Jokaisen ihmisen elämä on kuin yksi tällainen kukkanen.” Hän otti käteensä yhden loistavan kukan ja sanoi: ”Tämä kukka näyttää sen kommunikoinnin tilan, joka sinulla on minun kanssani.” Hän jätti sen kukan, ja poimi toisen, joka oli nuupahtanut. Hän sanoi: ”Katso, tämä henkilö on vaipunut, koska hänellä on koettelemus, tai vaikeuksia. Tässä elämässä on jotain, joka rikkoo kommunikoinnin minun kanssani. Tiedätkö, mitä teen näillä kukilla kun ne ovat kuihtuneet saadakseni ne jälleen kukoistamaan terveenä?” Hän otti kukan käsiinsä ja sanoi: ”Vuodatan kyyneleeni niiden ylle ja nostan ne pystyyn.” Näimme kuinka tämä kukka alkoi voimallisesti virota elämään ja nousi ylös ja sen värit alkoivat taas tulla esiin.

Hän otti yhden kuihtuneista kukista ja heitti sen tuleen sanoen: “Katso, tämä henkilö oli tuntenut minut ja hän käveli pois luotani. Nyt hän kuolee ilman minua ja heitetään tuleen.” (Joh.15:5-6)

Kun läksimme, näimme kaukaisuudessa kauniin linnan. Kukaan ei rohjennut mennä linnan lähelle, ja uskomme, että juuri siitä Kirjoitukset kertovat kohdassa, Ilm. 22:1: "Ja hän näytti minulle elämän veden virran, joka kirkkaana kuin kristalli juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta." Uskomme, että linna todennäköisesti oli sijoitettu Jumalan läsnäolon ja valtaistuimen läheisyyteen.

Kun koimme näitä asioita Taivaan Valtakunnassa, sydämissämme oli paljon iloa, meillä oli rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen. (Fil. 4:7) Me ymmärrämme asian niin kuin on kirjoitettu 1 Piet.1:4: "turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten."

Kuudes todistus :

Luuk.22:30
"niin että te saatte syödä ja juoda minun pöydässäni minun valtakunnassani ja istua valtaistuimilla ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa."

Siinä uskomattomassa paikassa Jumala salli meidän nähdä kauneimman vastaanottohallin, jonka olimme koskaan voineet ajatella olevan olemassa koko universumissa. Näimme jättiläisvaltaistuimen, jolla oli kaksi tuolia, jotka oli valmistettu täydestä kullasta ja sellaisista jalokivistä, joita ei maan päällä edes ole. Jättiläisvaltaistuimen edessä oli pöytä, jolla ei ollut loppua. Sen päällä oli pöytäliina. Se oli niin valkoinen, että emme pystyneet vertaamaan sitä mihinkään maan päällä.

Tarjolla oli kaikenlaisia ihania ja hienostuneita ruokia. Näimme appelsiinien kokoisia viinirypäleitä, ja Herra Jeesus antoi meidän maistaa niitä. Muistamme vieläkin miltä ne maistuivat, se oli jotain ihanaa! Veljeni ja sisareni, ette voi kuvitellakaan kaikkea sitä, mitä on valmiina Taivaan Valtakunnassa, ja mitä Jumala on jo valmistanut teille.(1 Kor.2:9)

Jumala salli meidän nähdä leipää, “Mannaa” , niin ikään pöydällä . Tämä oli sitä Jumalan leipää, josta Kirjoitukset meille kertovat. Meidän sallittiin nauttia mausta monien muiden ihanien asioiden kera, joita ei maan päällä ole olemassakaan.

Nämä asiat odottavat meitä katoamattomana perintönämme Taivaan Valtakunnassa. Tulemme nauttimaan ihmeellisen ihania ja herkullisia ruokia, kun perimme Taivaan Valtakunnan. Olimme ihmeissämme, että pöydän molemmin puolin oli asetettu tuoleja. Noissa kauniissa tuoleissa oli jokaisessa kirjoitettuna nimi. Saatoimme selvästi lukea omat nimemme niissä, mutta ne eivät olleet samoja nimiä kuin täällä maan päällä. Ne olivat uusia nimiä, joita kukaan muu kuin me itse ei tiennyt. (Ilm.2:17)

Se, mitä oli kirjoitettu Jumalan Sanaan, yllätti meidät: “Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa." (Luuk.10:20) 

Siellä oli paljon tuoleja! Siellä on tarpeeksi tilaa jokaiselle, joka haluaa tulla Taivaan Valtakuntaan. Oli myös tuoleja, jotka oli viety pois pöydästä. Se merkitsee sitä, että on miehiä ja naisia, jotka väsyivät palvelemaan Jumalaa, ja heidän nimensä pyyhittiin pois Elämän Kirjasta ja heidät on poistettu Karitsan Hääaterialta.

Jumala salli meidän nähdä myös Raamatun miehiä, ihania pyhiä, joista me luemme Kirjoituksista. Olimme yllättyneitä, kun näimme Aabrahamin. Aabraham oli vanhempi, mutta ei ruumiiltaan tai ulkonäöltään. Hän oli vanhempi sen viisauden tähden, joka hänellä oli. Aabrahamin tukka oli täysin valkoinen, mutta jokainen hius oli kuin lasi- tai timanttisäie. Mikä meitä eniten yllätti oli, että hän oli jopa nuorempi kuin me olemme. Taivaassa, me kaikki nuorrumme ja olemme nuoria. Yllätyimme myös hänen sanoistaan. Aabraham kertoi meille jotain, mitä emme ikinä unohda. Hän toivotti meidät tervetulleiksi Taivaan Valtakuntaan ja kertoi meille, että pian me olisimme siellä, sillä Herran Jeesuksen Kristuksen tulemus lähestyy nopeasti.

Alkuperäisteksti on purettu espanjankieliseltä äänitteeltä. Käännösapua espanjankielestä on antanut Claudia Alejandra Elguezabal. Tämän tekstin englannista suomeksi on kääntänyt 7 Flamesille Satu-Marianne Piispa. 

Lainattu Kotkan siivet verkkolehdestä: 

7 FLAMES MISSION INTERNATIONAL, Kotkan siivet -verkkolehti. 

:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::