30. Kuka on Anne Lindell?

Kuka siis olen?

Olen v. 53 Vetelissä syntynyt Anne Maregareta Lindell, os. Palosaari ja yhä vieläkin  "uusiovanhapiika" eli ”sinkku” (eronnut v. 2001), 3:n aikuisen lapsen äiti (René, Selina ja Rony) ja 3:n lapsenlapsen (Leia, Tilda ja Laura) mummu, taiteilija ja entinen ammattivalokuvaaja.

Kuvia Anne Lindell´in  (os. Palosaari ) elämän varrelta

Olen kasvanut evankelisluterilaisessa, uskovaisessa kodissa, mutta lokakuussa 2012 erosin  Suom. ev. lut. kirkosta; en siksi että en uskoisi, vaan siksi että uskon. Suurin syy erooni oli se, että ev. lut. kirkko ei opeta Raamattua totuudellisesti. Yksi syy oli kirkon isien, paimenten (papit, piispat, arkkipispat) harhaoppi ja lauman harhautus pois pelastuksen tieltä. Eräs syy oli itsensä paholaisen , "Luciferin" palvominen, eli surakunnan paimen ei voi palvoa kahta Herraa. Itse "Belsebub" on pesiytynyt Suomen ev. lut. kirkoon ja vie sitä ja sen lampaita (seurakuntlaisia) koti kadotusta. Kirkko on maallistunut ja siellä siunataan syntiä. Kirkon paimenet ja johtajat, jotka kuuluvat vapaamuurareihin ovat eksyttäjän, paholaisen puolella. ( Lue vapaamurareista otsikosta nr. 24. "Vapaamuurarit. Papit ja piispatkin Luciferin, paholaisen palvojia?" )

Olen opiskellut 3 vuotta teologiaa ruotsiksi Åbo Akademissa, ja voisin sanoa, että toinen äidinkieleni on ruotsi, mutta vakaasta luterilaisesta taustastani huolimatta lukisin itseni kuitenkin enemmänkin karismaattiseksi juuri Pyhän Hengen kokemuksieni  ja enkelinäkyni ja muittenkin henkisten kokemuksieni pohjalta. En yksinkertaisesti kyennyt jatkaman omantuntoni vuoksi teologinaopiskeluja, sillä en kyennyt hyväksymään sitä optetusta jota yliopistossa sain. Haavelin sairaalapapin urasta, mutta jouduin kuitenkin luopumaan ajatuksesta, koska en voinut hyväksyä tuomikapitulin teesejä ja oppeja. Olen myös melko varma, että en tule koskaan liittymään mihinkään pikkukirkkoon tai edes uskonnolliseen yhteisöön, vaikka babtistien, metodistien, adventistien, vapaakirkon, helluntailaisten kokouksissa olen aika usein käynytkin ja käyn varmasti edelleenkin. Olen siis täysin vapaa ja nöyrä Herran palvelija, ja pidän Raamatun sanaa ainoana totuutena ja auktoriteettina. 


Jo varhaisnuoruudessani 14-vuotiaana koin ensimmäisen kerran Pyhän Hengen lasketumisen sisääni eräänä kevättalven sunnuntai-iltapäivänä läksyjä lukiessani. Koin silloin myös eräänlaisen  henkisen heräämisen ja kuulin voimakkasti Jumalan kutsun ja tulin ihanalla tavalla Pyhän Hengen yhteyteen, ja siitä asti olen tuntenut, että olen uudestisyntynyt kristitty ... uudenlainen kristitty, joka ei mahdu vanhaan ja  ahtaaseen ”pystykorvaluterilaiseen” muottiin.

Äitini oli aika ahdasmielinen, " pystykorvaluterilainen", dominoiva, herkästi tuomitseva ja kriittinen ... miltei kaikki hauska oli hänen mielestä syntiä. Esimerkiksi, rakastin kirjojen ja kaikenlaisten romaanien lukemista aivan laidasta laitaan. Äitini kuitenkin tuomitsi tällaisenkin harrastuksen syntiseksi ja palautti lainaamani laadukkaat kaunokirjalliset kirjat kirjastoon, vaikka kuinka yritin piilotella niitä ja salaa lukea. Viimein pyysin apua äidinkielenopettajaltani, joka soittikin äidilleni ja sanoi, että kyllä Annen tulee saada lukea kirjoja niin paljon kuin hän vain haluaa, koska siitä tytöstä voi tulla vielä jonain päivänä vaikka kirjailija. Isäni sen sijaan oli sellainen kristitty kuin itsekin halusin olla: eräänlainen alkukirkon kristitty, kiltti, sympaattinen, avarakatseinen, huumorintajuinen, innostava, kiinnostunut kaikesta, kyselevä, taiteellinen ja musikaalinen ja erittäin rakastettava. Onneksi sain kokea nämä kaksi täysin erilaista ääripäätä kristittynä olemisesta, ja tietoisesti lähdin kulkemaan sitä taivastietä pitkin, jonne Pyhä Henki minua johdattaa ... eli kohti Jeesusta.

Vuosien varrella uskoni on vain vahvistunut ja itse olen saanut kokea aivan uskomattomia henkisiä kokemuksia, näkyjä, ihmeitä, profetioita, enneunia, Jumalan selkeää johdatusta (esim. kuinka Jumala puhuu minulle) ja  yms. Lyhyesti ja ytimekkäästi voin vain sanoa, että vaeltaminen uudestisyntyneenä kristittynä kuuluu ehdottomasti elämän ns. vau-sektoriin, josta  päivääkään en vaihtais pois. Elämä uudestisyntyneenä kristittynä on jännittävää, innostavaa ja jollainlailla täyttä elämää .. eräänlaista elämistä ihmeessä koko ajan. En edes tiedä millaista on olla ei-kristitty tai ei-uskova. En kaipaa elämääni mitään seikkailuja tai jännitystä, keinotekoisia piristeitä tai muuta maallista hekumaa ... henkinen elämä on niin paljon enemmän antavaa, että sen rinnalla kaikki maallinen tuntuu värittömältä ja laimealta. Olen onnekseni saanut matkustaa maailmalla todella paljon: taannoin laskin, että olen käynyt 45 eri massa ja monessa niistä useamman kerran kuten esim. Intiassa ja U.S.A:ssa, Kreikan ja Kanarian saarilla jne., mutta nyt sydämeni vetää vain Israeliin ja tunnen suurta rakkautta  ja veljeyttä juutalaisia kohtaan ... aivan kuin olisin samaa sukua heidän kanssaan. Jotkut katsovat kauhufilmejä, jännityselokuvia, ja lukevat dekkareita, käyvät bileissä ja ravintoloissa ja yms., mutta minusta ne ovat tylsiä ja pitkäveteisiä verrattuina siihen mitä voi kokea Pyhän Hengen kautta tai lukea Raamatusta tai vaikkapa katsoa TV 7:stä tai kokea uskonollisissa tapahtumissa tai lukea muista n.s. henkisistä ja yliluonnollisista asioista kertovista kirjoista. Ehkäpä juuri oman vilkkaan ja rikkaan henkisen elämäni vuoksi, minun ei ole  tarvinnut  koskaan harrastaa alkoholia tai tupakkaa tai muitakaan maallisia paheita. 

Asun yhä vieläkin eroni jälkeen yksin omakotitalossani (Villa Rosa) Forsbyyssä lähellä Pietarsaarta ja Kokkolaa. Olen aikeissa myydä omakotitaloni: liian iso talo ja 2 ha tontti on liian  raskas hoidettavaksi yksinasujalle. Varsinkin kolme viimeisintä ja erittäin runsaslumista talvea on saanut minut ajatteleman, että nyt saa rittää. 

Kouluni kävin ylioppilaaksi saakka syntymäkylässäni Vetelissä.Olen opiskellut nuoruudessani valokuvausta Taideteollisessa Korkeakoulussa. Ikonimaalausta olen opiskellut maineikkaan igonograafikon Alexander Wikströmin ohjauksessa. Ikoniblogini avautuu tästä

http://anne-lindell-icons.blogspot.com/

26 vuotta toimin ammattivalokuvaajana Pietarsaaressa ja Kokkolassa 5 v. Liikken nimi oli Foto Calamnius ja teimme siellä myös kaikki studiokuvat, kiitoskortit ja koevedokset ja kehitimme tietenkin myös filmimme itse. Kuvasin vain muotokuvia. Kuvissa näkyy taidetaustoja (3mx7m), jotka suunnittelin itse ja maalautin Espanjassa, mutta osan taustoista maalasin itse.

Politiikka on kiinnostanut minua aina nuoruusvuosistani saakka.  Minulla on myös ajankohtainen, poliittinen blogi, jossa kirjoittelen pääasiallisesti ajankohtaisista asioista laidasta laitaan ... ja hmmm  ... aika satiirisesti ja terävällä huumorilla höystettynä. Toivottavasti kukaan ei suutu näistä jutuista, vaan ottaa ne huumorin kannalta. Politiikassa mukana olevien kun täytyy olla vähän paksunahkaisempia ja sietää hieman enemmän kuin meidän muitten tavisten. Tämä poliittinen blogini  avautuu "klikkaamalla" tätä 

http://annelindell.blogspot.com  sulkujen sisällä olevaa osoitetta.

Harrastan kaikkea käsillä tekemistä ja ainakin omasta mielestäni voisin ihan hyvin olla Suomen "Martha Stewart". Ompelen, suunnittelen vaatteita ja nautin kotini sisustamisesta, ja pienet maalaus- ja remonttihommat osaan tehdä itsekin. Olen jopa piitänyt (suunnitellut) itse taloni, Villa Rosan, ja osan huonekauistakin esim. kettiökalusteet kokonaisuudessaan. Olen myös intohmoinen ja luova kokkaaja, ja teen jopa omaa keittokirjaanikin, ja viimeisin villitykseni on vegaani- ja  super-ruoka tyttäreni Selinan innoittamana.

Ihanat lastenlapseni Leia, Tilda ja Laura alias Leiuska, Tilduska ja Lauruska, "mummon nystyrät", innnoittavat minua näkemään taasen maailmaa lasten silmin. Omille lastenlapsilleni ja muittenkin lapsille ja lastenlapsille olen tehnyt oman blogin, jossa aiheina ovat omin käsin tekeminen, askartelu, leikit, lorut, pelit, yms. näpertely ja nysvääminen. Tälle blogille pääset tästä

http://askartelu-leikit-annelindell.blogspot.com

Kaltoin kohdellut lapset ovat aina lähellä sydäntäni ja eritoten kepposin ja joskus jopa tekaistuin verukkein

pakkohuostanotetut lapset, ja siksi olen perustanut heille ja heidän vanhemmilleen tukisivuston "SLUT", eli 

Suomen Lastensuojelun Uhrit Tuki (eli lyheysti ”SLUT) blogin linkkiosoite:  http://lastensuojelun-uhrit.blogspot.com  

Se, että on vanha ja ruttuinen ei tarkoita sitä, että tuntisi itsensä vanhaksi ja ruttuiseksi, ja se, että on uskovainen ei tarkoita sitä, että pitäisi pukeutua tylsästi ja värittömästi, ja siksi olen perustanut keväällä 2014 senioreille tarkoitetun tyylisivuston, jossa on tarkoitus myös käsitellä muutakin ikäihmisiä kiinnostavaa kuin vain muotia.  Tästä linkistä pääset suoraan tuolle seniori-sivustolle:

http://senior-muoti-fashion-mode.blogspot.fi/